Vilppulan kirkko

Riihikankaantie 14, 35700 Vilppula

 

Vilppulan kirkko

Rakentamisen alkuvaiheita

Vappuna 1890 pastori Edvard Hannula muutti Majakedon pappilaan ja piti heti helatorstaina hartaustilaisuuden Ala-Ajoksen pirtissä. Hannulan tuolloin esittämä ajatus rukoushuoneen rakentamisesta sai innostuneen vastaanoton. Rakennustyöt aloitettiin heti v. 1891, kun aikaisemmin Ruoveteen ja Keuruuseen kuuluneista Vilppulan seudun kyläkunnista oli muodostettu oma rukoushuonekuntansa. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin v. 1892, jolloin kirkko oli vasta vesikattovaiheessa. Arkkitehti Georg Schreckin suunnittelema Vilppulan kirkko valmistui vuonna 1900 ja Porvoon hiippakunnan piispa Herman Rågbergh vihki sen 14.9.1900.

Kirkon paikasta oltiin kahta mieltä. Osa halusi kirkon Äijänsalmeen eli nykyiseen Kirkkosalmeen, koska siinä oli riittävästi tilaa myös hautausmaalle. Osa taas kannatti Pukkilanmäkeä eli nykyisen seurakuntakeskuksen tienoota. Siellä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa paikkaa hautausmaan rakentamiseen. Äijänsalmea puolsi sekin, että se oli sopivasti laivareitin varrella. Kiista ratkesi, kun 31.1.1891 Heikki ja Anna-Leena Mäkitalo luovuttivat lahjakirjalla Äijänsalmen pohjoispuolelta noin kolmen hehtaarin maa-alueen rukoushuonetta ja hautausmaata varten.

Kirkko on hirsirakenteinen pitkäkirkko, jossa sakasti on itäpäässä ja kellotorni länsipäässä. Ikkunat ovat saaneet vaikutteita gotiikasta. Sisältä kirkko on kolmilaivainen, lehtereitä kannattavan pylväikön jakama. Pilareiden runko on kulmikas, ja yläosassa on iankaikkisen elämän symboli voiton palmu. Kirkkosalin penkkien päätyjen kaartuvat muodot antavat jugend-vaikutelman. Kirkkotekstiilien suunnittelusta on vastannut tekstiilitaiteilija Tellervo Strömmer. Kirkossa on istuinpaikkoja noin 700 henkilölle.

Kirkon länsipäätyyn sijoittuu ruusuikkuna. Esikuvana on keskiaikaiseen goottilaiseen ympyrä-geometriaan perustuva pyöröikkuna. Ikkunan puitteista muodostuu koristeellinen keskusornamentti, ruusukuvio. Siitä on saatu osittain aihe Mänttä-Vilppulan seurakunnan logoon ja sinettiin.

Muutoksia vuosien saatossa

Vuosina 1912 - 1914 suoritettiin korjaus- ja muutostöitä. Näkyvänä uudistuksena laajennettiin urkulehteriä ja alttariseinän yläosaan avattiin Ilmari Launiksen suunnittelema kolmiosainen lyijylasi-ikkuna antamaan lisävaloa. Lyijylasi-ikkunassa kreikkalaisen kirjaimiston alfaa ja omegaa sitoo risti, pelastuksen ja toivon merkki. Aihe tulee Ilmestyskirjan (Ilm. 22:13) lauseesta: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."

Samassa yhteydessä tehtiin keskellä alttariseinää olevan saarnatuolin ympärille triumfi- eli juhlaportti. Siinä on 11 raamatunaiheista kullattua kohokuvaa eli medaljonkia. Niissä viitataan seuraaviin kohtiin:
Ilm. 2:7 Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.
Ilm. 2:10 Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.
Ilm.6:5 Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule" . Siinä samassa näin mustan hevosen ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka.
Joh. 6:54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
1. Ms. 2:17 Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.

Saarnatuoli oli siis alkuaan keskellä alttariseinää ja kulku saarnatuoliin oli suoraan sakastista. Vuonna 1969 saarnatuoli otettiin alas alttariseinältä ja sen tilalle asetettiin Pekka Halosen maalaus "Kristus vuoritiellä". Alttaritaulussa Halonen kuvaa vahvaa, voittoisaa Vapahtajaa yhdistettynä karuun vertauskuvalliseen vuoristomaisemaan. Maalaus on saatu lahjoituksena v. 1907 Thyra Jurveliukselta (s. Serlachius). Alkuaan se oli sijoitettuna vasemmanpuoleisen eli naisten puolen parven päätyyn.

Vuonna 1984 saarnatuoli siirrettiin vielä lähemmäksi seurakuntalaisia. Samaan aikaan uusittiin nykymuotoonsa myös alttarikaide, alttaripöytä ja polvistumispenkki sekä valmistettiin kastepöytä. Samoin saniteettitilat eteiseen ja sakastiin valmistuivat silloin.

Alttariseinällä on ollut vuodesta 1995 kaappi- eli könninkello. Sen on tehnyt tunnettu timpuri ja kirkkoveneentekijä Aleksanteri Honko v. 1839. Hänen tyttärenpojanpoikansa Aarne Honko lahjoitti kellon seurakunnalle vuonna 1994. Kello ja kirkko liittyvät isästä poikaan, sillä kirkon rakennus-mestarina oli Aleksanteri Hongon poika Juho Nieminen, joka tunnettiin "Kirkon-Niemisenä".

Urkujen historiaa

Syksyllä 1904 toimeenpannun keräyksen tuloksena kirkkoon saatiin urkuharmoni. Sitä ennen virsien säestämisestä oli usein vastannut Vilppulan nuorisoseuran torvisoittokunta. Ensimmäiset 15-äänikertaiset urut vihittiin käyttöön 11.10.1914. Kesävilppulalainen Oskar Merikanto auttoi urkujen valinnassa, soitti niillä avajaiskonsertin ja antoi hyväksyntänsä. Urut hankittiin Kangasalan urkuteh-taalta. Antti Melanen totesi Merikannon avajaiskonsertin jälkeen: "Oli se niin taajaa soitantaa, ettei siinä millään voinut joka nuotti osua kohdalleen." Urkujen polkijaa tarvittiin aina vuoteen 1938 saakka.

Nykyiset vuonna 1981 hankitut urut ovat 21-äänikertaiset. Suunnittelijana oli taiteilija Asko Rautioaho ja rakentamisesta huolehti urkurakentamo Tuomi. Urkujen julkisivun suunnitelman laativat yhdessä Asko Rautioaho ja arkkitehti Pentti Peltonen.

Vuoden 1918 taistelut

Vilppulaan syntyi punaisten ja valkoisten rintama, joka pysyi paikoillaan puolitoista kuukautta. Kirkko joutui tulilinjalle 7. helmikuuta, jolloin Kirkkosalmen kahta puolta käytiin kovaa taistelua. Siinä monet hautakivet saivat osumia, samoin kirkko. Kellotornin tukipilarissa on edelleen nähtävissä jälkiä osumista. Ammukset repivät kirkon kattoa ja miesten puoleisen lehterin seinää sekä rikkoivat ikkunalaseja. Myös urut saivat osuman. Sen seurauksena tyhjässä ja pimeässä kirkossa alkoi soida matala urkuääni, mitä monet taistelijat olivat pitäneet yliluonnollisen mystisenä.

Siirry sivun alkuun
 

Tulosta tämä sivu